Pieniä pääsiäis-vauvoja syntyi niin kohinalla tänä vuonna, että sairaala oli tupaten täynnä. Kolme kiireistä yövuoroa tuli valvottua ja kirjaimellisesti juostua. Eilen aamulla viimein työputki oli tehty ja pääsin viettämään pääsiäistä myös oman perheen kanssa.
Yövuorojen jälkeen kroppa on ihan poikki ja pää ei toimi samalla lailla kun normaalisti. Pinna on vähän kireä tai jos ei ole, niin se kiristyy pienistäkin asioista helposti. Nyt kuitenkin fiilis oli hyvä, koska tuntui jotenkin ihanalta saada viettää aikaa perheen kanssa. Perhejuhlan merkitys kasvaa kummasti, jos sitä ei saa olla mukana viettämässä, vaan tekee töitä silloin kun tietää muiden juhlivan.
Kolmen tunnin “yö”unien jälkeen lähdettiin porukoille syömään. Oli ihanaa päästä valmiiseen pöytään ja nähdä kaikki rakkaat saman pöydän ääressä. Ruokaa oli valmistettu rakkaudella ja suunniteltu menu viimeisen päälle.
Pöytä oli kutsuva ja kauniisti katettu.
Alkupaloina oli majoneesi munia ja ruiskuppeja, jotka oli täytetty itse tehdyllä metsäsienisalaatilla ja sienetkin oli papan itse keräämiä syksyltä. Lisäksi oli vielä saaristolaisleipää ja voita.
Pääruokana nautittiin karitsaa, jota oli marinoitu pitkään ja hartaasti, sekä possua. Lisäkkeenä valkosipuliperunoita, uunissa tehtyjä kasviksia, punajuurta, bataattia ja porkkanoita, sekä sitruunainen parsa risotto sahramilla maustettuna. Nam!
Ruoka maistui myös perheen pienimmille 🙂
Jälkiruoka oli appelsiini rahkaa ja mämmiä vanilijakastikkeella. Myöhemmin vielä juotiin kahvit ja syötiin Saherkakkua vaniljajäätelön kanssa.
Ruokailun jälkeen lapset maalasi munia parvekkeella.
Pöydillä oli herkkukulhoja missä kädet kävivät tiuhaan, niin lasten kuin aikuistenkin.
Munien etsintää
Illalla lähdettiin ajamaan vielä Porvooseen ja kun tultiin sisälle, niin huomattiin, että pääsiäispupu oli käynyt munimassa suklaamunia ympäri kotia. Oli niin kiva huomata, kuinka teinitkin olivat leikissä mukana tukemassa pienimmän munan etsijän iloa ja etsimässä munia yhtä jännittyneinä.
Perinteitä on ihana vaalia ja jatkaa omille lapsille, mutta niitä voi myös muuttaa ja luoda uusia. Yhdessä olo, syöminen ja rauhoittuminen tietysti munan piilotuksen lisäksi, on perinteitä jotka varmasti säilyy meidän perheessä, mutta myös uudet perinteet ovat tervetulleita.
Vaikka mun pääsiäinen alkoi vasta eilen ja loppui tänään, niin silti se tuntui rentouttavalta ja ehdin päästä täydelliseen pääsiäis tunnelmaan. Siitä iso kiitos kuuluu koko mun rakkaalle perheelle ja tietysti aina ihanalle pääsiäispupulle ?
-Emilia
Teksti: Emilia Ek & Kuvat: Tony Halttunen
